keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Kodin inspiraationurkkaus






Jos lempivärisi on punainen.
Meillä koko olohuone on :)

"Punaisen värin merkityksenä pidetään usein voimaa ja värin sanotaan vaikuttavan kiihottavasti ja yllyttävästi sekä aiheuttavan voimistumista. Punainen voi aiheuttaa rauhattomuutta ja hermostuneisuutta. Jotkut ihmiset kokevat punaisen ärsyttäväksi. Valovoimassaan valtaisa ja vastustamaton, kaikista väreistä dynaamisin ja hallitsevin punainen voi ikään kuin jyrätä kaiken alleen.
Lempivärinä punainen kertoo vahvasta persoonasta, joka viestii vaatteillaan ympäristölleen: katso vaan, ei se minua häiritse. Sanotaan, että ulospäin suuntautuneiden ihmisten lempiväri on useimmiten punainen, kun taas sisäänpäin kääntyneet pitävät sinisestä.
Punainen liitetään myös seksikkyyteen. Se merkitsee rohkeutta, jännitystä, tunteen paloa ja vapautumista. Punainen väri voi viestiä myös suuresta intohimosta, rakkaudesta tai sitten väri voi toimia rohkaisijana tilanteessa, jossa on torjuttava kielteisyys ja uskallettava jatkaa eteenpäin.
Punaisesta pitävä voikin parhaimmillaan olla rohkea edelläkävijä, joka osaa tehdä nopeita päätöksiä, heikoimmillaan hänen vauhtinsa voi olla niin kova, että harkinta unohtuu ja hän syöksyy ojasta allikkoon vetäen kenties mukanaan muitakin ihmisiä.
Eri punaisen sävyt viestittävät erilaisia asioita. Tiilenpunainen kertoo realistisesta, sitkeästä ja vanhoillisesta luonteesta. Sinooperinpunainen puolestaan on kiihottava, eloisa, kiihkeä, tulta, melua, läheisyyttä ja vaaraa viestittävä. Karmiininpunainen taas antaa voimaa, on mahtava, liikkuva, vahva, voimaa, mahtia ja rakkautta symbolisoiva."

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Virkattu lakupekka patalappu


virkattu lakupekka patalappu

Lankana käytin 7 veljestä ja 3mm koukkua.

Tämän nostalgisen patalapun toteutin Touhumaan sivuilta löytyvällä ohjeella. 

Kyseessähän on siis tuo erittäin tuttu Laku-Pekka hahmo, joka esiintyi Fazerin lakritsikääreessä vuosikymmenten ajan. Tätä virkatessa tuli automaattisesti jotenkin niin hyvälle tuulelle, sen lisäksi että koko työ on kokonaisuudessaan aivan ihana väriläiskä keittiöön, niin ainahan tälläinen retroilu palauttaa jotain sykähdyttävää sieltä omasta lapsuudesta ja nuoruudesta :)

Facebookin virkkausryhmästä ponnahti esille myös aivan ihania versioita tästä mallista, joita oli nerokkaasti sovellettu mattoon ja jopa seinäkelloonkin! Varsinkin trikookuteesta tehty Laku-pekka matto oli aivan mahtava ja mielessä pyörähti jo, että näinköhän sitä joutuu metsästämään vielä punaista ja mustaa kudettakin sitten. Ehkä ensin täytynee kuitenkin keskittyä näihin patalappujen tehtailuun, sillä näitä olisi kiva antaa jouluna lahjaksikin :) Sitä varten joutuukin virittämään kunnon pipertämismoodin päälle, sillä työvaiheita tähän patalappuun mahtuu yhtä jos toistakin, vaikka ensisilmäyksellä siltä ei näyttäisikään.

Tässä sai myös mukavasti harjoitusta puolipylväiden virkkaamisesta, joita en ole tähän mennessä juurikaan joutunut tekemään. Hieman päänvaivaa aiheuttivat työn kääntelyt, joissa olin välillä mennä täydellisen sekaisin -onneksi ohjeessa oli mainiot kuvat tekstin tukena, ilman niitä olisin todennäköisesti luovuttanut jo kiharoiden kohdalla. Myös osasten asettelussa täytynee olla hieman tarkempi, sillä minulla hupsahti silmät ihan himpun verran vinoon, jotta ilmeestä tuli vähän äkäisen oloinen -noh, ehkä se kuvastaa tekijäänsä sitten ;)


torstai 17. lokakuuta 2013

Virkattu peflettikokeilu

"Oh the weather outside is frightful / But the fire is so delightful / And since we've no place to go / Let It Snow! Let It Snow! Let It Snow.."

Tässä lyhyen ajan sisään on saanut seurata kyllä aikamoisia säänvaihteluja aina aurinkoisista syyspäivistä niihin, jolloin aurinko ei näytä kipuavan ollenkaan taivaalle. Tänä aamuna ikkunasta katsellessa sai taas kokea yllätyksen, siitäkin huolimatta että uutisista siitä oli jo varoiteltu pitkin viikkoa -nimittäin taivaalta putoilevasta ensilumesta! Vaikka lumesta en noin muuten niin kovin välitäkään, niin myönnettävä se on, että ensilumessa on yhäkin jotain sitä samaa taikaa, jonka valtaan aina lapsena joutui. Nyt tosin ensimmäinen ajatus lumessa pyöriskelyn sijaan oli niinkin aikuismaisen realistinen kuin kiirus putsaamaan kaikki pation päällä makaavat lehdet pois, jotta ei sitten keväällä olisi ihan yhtä limamattoa koko ulkotila.

Olen tässä koittanut pikkuhiljaa virittää itseni myös niiden käsitöiden pariin, jotka odottavat pukinkonttiin pääsyä. Vaikka koko joulu tuntuukin mielessäni vielä hyvin kaukaiselta, niin tosiasia on, ettei siihen ole enää kuin noin kymmenisen viikonloppua. Niin vähän! Vaikka olin lähtökohtaisesti suunnitellut neulovani vain pelkkiä sukkia paketteihin, niin aina sitä näköjään hullaantuu tekemään jotain muutakin. 


Olin nimittäin mietiskellyt virkattujen peflettien tekemistä jo aiemmin, mutta koska mieleistä mallia ei tuntunut löytyvän (tai ainakaan sellaista, joihin olisin uskonut taipuvani omien virkkaustaitojeni osalta), niin jätin asian vielä hautumaan. Lopulta sain ravisteltua itseäni sen verran, että päädyin kokeilemaan isoäidinneliön virkkaamista.
 

Novitan kautta löytyikin niin hyvä ohje kuvineen, että valmiita neliöitä alkoi putkahtelemaan tasaiseen tahtiin. Jo ensimmäisen neliön kohdalla mieleeni alkoi hahmottumaan kuva valmiista pefletistä, millainen se voisi olla. Ei sinänsä liene yllättävää, että päädyin asettelemaan valmiita tilkkuja vierekkäin, sillä miksipäs ei saunan lauteillekin sopisi perinteinen, isomummumainen tilkuista koottu alunen :) Alussa mietin myös yhden tilkun kasvattamista jättineliöksi, mutta en tiedä sitten olisiko siitä tullut niin kiva kuitenkaan. Tilkkumainen olemus istuu ehkä paremmin maalaisromanttis -henkiseen kotiin, jonne näiden olisi tarkoitus päätyä.

Onko isoäidinneliöille edes olemassa sellaista paikkaa jonne ne ei sopisi? Eipä varmaan.

Langan kuohkeudesta johtuen yhden neliön kooksi tuli 17x17cm, eli hivenen ohjeenmukaista tilkkua suurempi (ohjeessa valmiin tilkun koko oli n.15x15cm). Näin ollen yksi pefletti ei näytänyt nielaisevan 6 tilkkua enempää materiaalia. Yhdisteltyäni palat yhteen en ollut vielä täysin tyytyväinen lopputulokseen, sillä kokonaisuudesta tuntui vielä uupuvan jotain. Niinpä etsiskelin ohjeen vielä johonkin kivaan ja simppeliin reunapitsiin, jonka sainkin tehtyä seuraavanlaisesti: 5 pylvästä yhteen silmukkaan, hypätään yhden silmukan yli, kiinteä silmukka, hypätään yhden silmukan yli, jonka jälkeen taas 5 pylvästä yhteen silmukkaan jne. Mielestäni siitä tulee tuollainen kivan piparkakkumainen reuna :) Samalla tuollainen pienikin tasainen pinta toimii ehkä myös rauhoittavana elementtinä, koska tuo sisus on kuitenkin aika reikäinen.



Lankana käytin Madame Tricote Parisin Favori -lankaa (100% akryyli), jota sain 5 kerää anopiltani tuliaisina Latvian reissulta. Akryylin hyvistä ominaisuuksista uskoisin tässä olevan hyötyä ainakin sen pehmoisuudesta, helppoudesta puhdistaa ja nopeudesta kuivua. Itselleni ko. lanka on ihan täysin tuntematonta, mutta käsittääkseni aika suosittua juurikin noissa Baltian maissa. Sellaisiin töihin tätä lankaa ei ehkä kuitenkaan ihan uskaltaisi käyttää, jossa valmis työ joutuu kovan kulutuksen kohteeksi. Mutta esimerkiksi juurikin tälläisissä pefleteissä, liinoissa ja huiveissa.. miksipäs ei? Ensivaikutelma ainakin näyttää hyvältä silmään.


Siinäpä se ensimmäinen pefletti makoileekin jo melkein valmiina :) Näitä olisi tarkoitus tehdä myös värillisinä parit kappaleet, joihin ajattelin käydä jotain puuvillaista lankaa. Miksei myös bambukin kävisi, mutta tulisiko siitä sitten liian lötteröä? Eikun vaan mietintämyssy päähän, siitä se selvinnee..

virkattu pefletti

Ja tässäpä itse asiassa vielä kuvaa ihan valmiista työstäkin!

virkattu pefletti


maanantai 14. lokakuuta 2013

Kilpikonna neulatyyny


virkattu amigurumi kilpikonna


Tämä pieni kaveri syntyi myös kuluneen viikonlopun aikana :) Joku jo ehkä kuvasta hoksasikin, että kyseessä on siis tuollainen virkattu amigurumi, joka on siis japania ja tarkoittaa pientä virkattua (tai neulottua) täytettyä nukkea tai maskottia.

Muistin eräänä päivänä hyllyssäni jo pitkään lojuneen amigurumi kirjasen, josta en ole kuitenkaan päätynyt vielä tekemään yhtään mitään. Siihen on vaikuttanut osaltaan ehkä se, että olen pitänyt näiden kokoamista liian työläänä (jota se ei kuitenkaan lopputiessään ole!) sillä kiinnitettävät osaset ovat kuitenkin aika pikkuruisia, joten niihin ei montaa neulan pistoa tuhraannu. Sen lisäksi en kauhean usein päädy tekemään mitään sellaista, jolle ei sinänsä ole mitään käyttötarkoitusta -muuta kuin olla söpö ja koristeena! Lähtökohtaisesti lähdin tässä kuitenkin hakemaan irrallaan pyöriville nuppineuloilleni kunnollista neulatyynyä, joten.. ;)

Näiden täyttämiseen tarvitaan kuitenkin vanua, jota olen tähän päivään asti pitänyt (jostain kumman syystä) aivan ylitsepääsemättömänä materiaalihankintana -kunnes luin jostain, että esimerkiksi vanhoista, käyttökelvottomiksi muhjuuntuneista tyynyjen sisälmyksistä (mikäli ne on älynnyt säästää) saa kerättyä talteen, no mitäs muutakaan, kuin vanua! Niinpä niin, joskus voisi tosiaan tuulettaa vähän tuota pääkoppaansa, voisi helpottaa kummasti tätä elämää välillä :) Ei siis vaan kertakaikkisesti oo tullut mieleenkään pohdiskella moisen vaihtoehdon olemassaoloa.. hmm.

Silläpä se vanuongelma sitten ratkesi kertaheitolla. Sen jälkeen ei ollut kuin heilutella koukkua ja kilpparin osaset valmistuivat yhden illan aikana (välissä tuli puuhailtua muutakin, olisi saattanut muuten valmistua nopeampaakin).


 1 p

Lehtiä, lehtiä, lehtiä..


Sunnuntai oli yksi niistä ainutlaatuisista syyspäivistä, jolloin kaiken ympärille takertuvasta harmaudesta ei ollut tietoakaan -taivaalla ei näkynyt ainuttakaan aurinkoa taakseen ahdistelevaa pilvimuodostelmaa, joten ei olekaan ihme, että kaikki tuntui suorastaan kylpevän keltaisessa valossa. Varsinkin kun suurin osa talomme lähellä olevista koivuista sädehtii parhaillaan kaikkein keltaisimmassa väriloistossaan, joista myös ympärillä olevat nurmikkoalueet ovat saaneet osansa. Kaiken tämän kruunasi välillä aika hurjanakin puhalteleva tuuli, jonka kerrottiin radiossakin katkoneen sähköjä ja puita ympäri Pohjois-Karjalaa.

Aivan täydellinen päivä siis pienelle happihyppelylle! :)  Mieheni pakkasi selkäänsä kamerarepun ja varsin hauska lenkkiretki siitä tulikin. Tänään on ollut mukava katsella näitä kuvia, kun maailma on taas sukeltanut takaisin harmauteen.
  





 



Lokakuun SVY pakettini




Onpa ihanaa päästä viimein esittelemään lokakuun mukanaan tuomaa Salaisen Ystäväni pakettia, joka itse asiassa ennätti luokseni jo viime perjantaina, mutta viikonloppukiireideni lomassa en sitten ehtinyt heti päivitystä blogiini kirjaamaan.

Paketin saaminen on aina yhtä jännittävää ja sen mukanaan kätkemästä salaisuudesta haluaisi nautiskella mahdollisimman pitkään, joten kiiruhtaessani perjantaina postilaatikolta takaisin sisälle lämpimään olin ehtinyt nipsaista vasta ihan pienen palan kuoren nurkasta irti. Siitä syntynyt kurkistusikkuna ehti kuitenkin ruokkia kasvavaa uteliaisuuttani siinä määrin, että ihan en malttanut odotella kahvin tippumista pannuun (niinkuin olin niin hienosti ajatellut ihan kaikessa rauhassa keittiönpyödän ääressä tutkiskelevani paketin) vaan niinhän siinä kävi, että kirjekuoren rippeet tipahtivat jo eteisen kohdalla lattialle kissojen ihmeteltäviksi ja huomasin piteleväni käsissäni kahta aivan ihanaa, virkattua pitsiliinaa! :) Lokakuun paketin teemana olikin toive jostain itsetehdystä virkkaustyöstä ja se kyllä toteutui ihan nappiin tämän paketin kohdalla.

Mukana tuli myös pieni viesti, jossa ystäväni kirjoitti näin:
"Kokeilin välillä virkata liinoja. Ohut lanka ja pieni koukku eivät tahtoneet hyppysissä pysyä. On tullut tehtyä jo pidemmän aikaa isolla koukulla ja paksulla langalla. Tälläiset sain aikaiseksi. Mukavaa syksyn jatkoa virkkausten parissa! Toivottelee Salainen Ystäväsi."




Liinat sopivat erittäin hyvin tuohon minun punaisen lipaston päälle, ovat sävyiltään niin mukavan lähinaapureita, jotta luovat suorastaan lähisävyharmoniaa keskenään :) Niin kuin olen aiemminkin jo saattanut täällä tuumailla, niin pidän kovasti siitä, että ympäriltäni ja kodistani löytyy paljon lämpöä, aktiivisuutta ja tempperamenttisuutta huokuvia värejä.
Kiitoksia jälleen Salaiselle Ystävälleni, joka toistamiseen yllättää ja ilahduttaa minut kekseliäisyydellään ja aina niin kauniilla käsitöillään .



tiistai 8. lokakuuta 2013

T A K E N


Laitanpas tänne tämmösenkin kuvan, jonka minun mies nappas kamerallaan viime viikolla :) Seisoin tuossa kuvassa katulampun alla ja vähän teki mieli hullutella (niinkuin aina.)

Neonkalasukka!

   Lanka: 7 Veljestä ja Novitan Valoa
  Puikot: 3,5mm
 Kantapää: tiimalasi


Sain äidiltäni pari kerää Novitan Valo-lankaa, joista neonpinkki pääsi jotenkin salakavalasti ujuttautumaan näihin tekeillä oleviin kirjoneulesukkiin. Neonvärien ollessa kyseessä en oikein tähänkään päivään mennessä ole täysin selvillä omasta suhtautumisestani tuota 80-luvun värivinksahdusta kohtaan, vaikka jokin tuolla takaraivossa (epätoivoinen itsesuojeluvaisto?) koettaakin aina parhaansa mukaan aloittaa itsepäisen ei, ei, ei -mantran siinä vaiheessa, kun huomaan edes pysähtyneeni miettimään niiden yhdistämistä johonkin vaatekappaleeseen. 

Jonkinlaista siedätyshoitoa tässä on kai kuitenkin tullut saaneeksi vuosien mittaan, sillä näiden sukkien lisäksi huomasin tässä yhtenä päivänä miettiväni myös pipon kutomista Schachenmayrin neonvärisistä Lumio-langoista, joihin ei ole voinut olla törmäämättä tässä syksyn aikana erilaisissa neulontayhteisöissä. Kyseiseen lankaan on lisätty jonkinlaista heijastinlankaa sekaan, joka kieltämättä on kyllä varsin nerokkaan tuntuinen idea, varsinkin kun tunnustan olevani yksi niistä touhottajista, joilla irtoheijastin tuntuu aina unohtuvan kotiin keittiönpöydälle tai väärän takin hihaan roikkumaan :) Yhdistelmänä tuon heijastinlanka/neonväri -combon kyllä luulisi ainakin olevan sellainen, että näkyvyys pimeässä olisi taattu. (Saas nähdä miten paljon sisäinen järjenääneni on hiljentynyt seuraavan kerran, kun eksyn Prisman lankaosastolle -hah!)

Palatakseni vielä näihin sukkiin, niin kuin monesti tälläisissä efektilangoissa tuppaa olemaan, niin myös tässä käyttämässäni Valo-langassa koostumus on suurimmaksi osaksi jotain muovisekoitetta, joten lämmönpitävyyttä ei juurikaan ole. Myös kestävyyden suhteen saattaa olla vähän niin ja näin, siitä itse asiassa varoitellaan jo langan vyötteessäkin tähän tapaan: "Lanka on parhaimmillaan pienissä neuletöissä. Suurissa pinnoissa ja kovassa kulutuksessa pinta saattaa karvoittua." Ajattelin kuitenkin, että kirjoneuleessa se mitä luultavammin ajanee asiansa. Mitään erillistä ohjetta minulla ei näihin sukkiin ollut lukuun ottamatta tuota kalakuviota, jonka olin joskus aiemmin hahmotellut ruutupaperille. Kirjoneulesukkien mukavampia puolia mielestäni juuri onkin tuo tietynlainen vapaus, joka mahdollistaa omien ideoiden toteuttamisen sitä mukaa, kun niitä päähän pulpahtelee. Ja välistä on vaan niin mukava keskittyä itse neulomiseen ilman että tarvitsee seurailla mitään ohjetta, eikös vaan!:)