Neonkalasukka!

   Lanka: 7 Veljestä ja Novitan Valoa

  Puikot: 3,5mm

 Kantapää: tiimalasi

Sain äidiltäni pari kerää Novitan Valo-lankaa, joista neonpinkki pääsi jotenkin salakavalasti ujuttautumaan näihin tekeillä oleviin kirjoneulesukkiin. Neonvärien ollessa kyseessä en oikein tähänkään päivään mennessä ole täysin selvillä omasta suhtautumisestani tuota 80-luvun värivinksahdusta kohtaan, vaikka jokin tuolla takaraivossa (epätoivoinen itsesuojeluvaisto?) koettaakin aina parhaansa mukaan aloittaa itsepäisen ei, ei, ei -mantran siinä vaiheessa, kun huomaan edes pysähtyneeni miettimään niiden yhdistämistä johonkin vaatekappaleeseen. 

Jonkinlaista siedätyshoitoa tässä on kai kuitenkin tullut saaneeksi vuosien mittaan, sillä näiden sukkien lisäksi huomasin tässä yhtenä päivänä miettiväni myös pipon kutomista Schachenmayrin neonvärisistä Lumio-langoista, joihin ei ole voinut olla törmäämättä tässä syksyn aikana erilaisissa neulontayhteisöissä. Kyseiseen lankaan on lisätty jonkinlaista heijastinlankaa sekaan, joka kieltämättä on kyllä varsin nerokkaan tuntuinen idea, varsinkin kun tunnustan olevani yksi niistä touhottajista, joilla irtoheijastin tuntuu aina unohtuvan kotiin keittiönpöydälle tai väärän takin hihaan roikkumaan :) Yhdistelmänä tuon heijastinlanka/neonväri -combon kyllä luulisi ainakin olevan sellainen, että näkyvyys pimeässä olisi taattu. (Saas nähdä miten paljon sisäinen järjenääneni on hiljentynyt seuraavan kerran, kun eksyn Prisman lankaosastolle -hah!)

Palatakseni vielä näihin sukkiin, niin kuin monesti tälläisissä efektilangoissa tuppaa olemaan, niin myös tässä käyttämässäni Valo-langassa koostumus on suurimmaksi osaksi jotain muovisekoitetta, joten lämmönpitävyyttä ei juurikaan ole. Myös kestävyyden suhteen saattaa olla vähän niin ja näin, siitä itse asiassa varoitellaan jo langan vyötteessäkin tähän tapaan: "Lanka on parhaimmillaan pienissä neuletöissä. Suurissa pinnoissa ja kovassa kulutuksessa pinta saattaa karvoittua." Ajattelin kuitenkin, että kirjoneuleessa se mitä luultavammin ajanee asiansa. Mitään erillistä ohjetta minulla ei näihin sukkiin ollut lukuun ottamatta tuota kalakuviota, jonka olin joskus aiemmin hahmotellut ruutupaperille. Kirjoneulesukkien mukavampia puolia mielestäni juuri onkin tuo tietynlainen vapaus, joka mahdollistaa omien ideoiden toteuttamisen sitä mukaa, kun niitä päähän pulpahtelee. Ja välistä on vaan niin mukava keskittyä itse neulomiseen ilman että tarvitsee seurailla mitään ohjetta, eikös vaan!:)